Norjan resepti

Mikä on norjan hiihdon salaisuus?

 

Heti ensimmäisessä treenissä keväällä v.2016 jälkeen pystyin jo toteamaan, että salaisuutta ei ole, ellei sitten harjoittelua, olosuhteita, hiihtäjien määrää, ammattimaisuutta ja teamikulttuuria voida lukea salaisuudeksi.

Jokainen norjalainen, jonka kanssa olen treenannut, puhuu antaumuksella omasta harjoittelustaan. Ja minä tosiaan olen treenannut niin monien teamien, tähtien, perushiihtäjien kuin Norjan maajoukkueenkin mukana.

Norja ja Lillehammer on täynnä hiihtäjiä. Jo Lillehammerissa on enemmän hiihtäjiä kuin useassa hiihtomaassa. Lillehammerissa on kymmeniä hiihtoammattilaisia ja kolminumeroinen luku hiihtäjiä, jotka käyvät minimimäärän koulua vain saadakseen valtion tuet ja elääkseen kuin ammattilaisurheilija.

Teamikulttuuri on voimakasta. On yleistä treenata isossa porukassa. Joskus treeneissä saattaa olla kolmekymmentäkin hiihtäjää. Usein kuitenkin saman teamin jäsenet treenaavat keskenään ja kutsuvat muita mukaan. Maajoukkkuemiehet, huipputeamiläiset ja jopa jäähdyttelijät treenaavat yhdessä. Toisia pusketaan eteenpäin kaikessa tekemisessä.

Toisen apu voi olla tie myös omaan menestykseen, mikä Suomessa valitettavan usein unohtuu.

Mitä tarkoittaa ammattimainen harjoittelu Norjassa? Huippukunto on tavoite heti kauden alusta. Huhtikuun lomakuukausi on täynnä aktiiviliikuntaa kuten vuorihiihtoa ja jalkapalloa. Toukokuun alusta kausi alkaa sellaisella antaumuksella, että Suomessa oltaisiin ihmeissään. Aamulla hiihdetään tunturissa ja juoksukilpailuja käydään viikoittain heti kauden alusta. Tehoharjoittelu on heti mukana harjoituksissa. Viikko viikolta treeni kovenee kohti talvea. Kipukynnystä pusketaan eteenpäin jatkuvalla syötöllä.  Aina vähän siimaa, kun väsymys meinaa karata liian kovaksi, ja taas uudelleen entistä kovempaa. Viikoittaisia kovia kilpailuja niin kisoissa kuin harjoituksissa.

Kaikki tehdään vain siksi, että suksilla matka taittuu nopeammin.

Olosuhteet on taivaalliset Lillehammerissa. Juoksuun löytyy satoja kilometrejä polkuja ja soisia latu-uria. 15 kilometrin rullanousu alkaa kotiovelta. On kaksi rullarataa ja yhdeksän kuukauden luonnonlumikausi.

Monet norjalaisetkin ovat jumissa usein, mutta viisaimmat ja kestävimmät muokkautuvat tuosta valtavasta joukosta huippuhiihtäjiksi.

Jotta kirjoitus ei ole pelkkää pilvilinnojen maalausta, niin kolikolla on myös kääntöpuoli. Norjassa ei selviä pikkurahalla. Asunto ja ruoka ovat monesti puolet kalliimpaa kuin Suomessa, puhumattakaan vaikka auton korjauksesta. Teamikulttuuri ja kansallisylpeys on myös hyvin voimakas, mutta suomalaisia arvostetaan. Norjalaiset hiihtäjät ovat todella mukavia, mutta päällepäin vaikeasti lähestyttäviä. Itse lähdin hattu kourassa ja yksin juuri tämän vuoksi. Yksinäisen linnun on helpompi hypätä vieraaseen parveen kuin ison parven toiseen parveen.

Tällä hetkellä ratkaisu vaikuttaa todella hyvälle. Asetin tavoitteeksi kovia treenikavereita, kovan norjalaisen teamin, norjalaisen valmentajan, norjalaisten testausjärjestelmän ja kovia kansainvälisiä kisoja. Kaikki ovat toteutuneet ja jopa ylittäneet odotukseni.